NIINAKOO: akryylimaalaus

torstai 11. syyskuuta 2014

Ketunhäntä kainalossa.....

Ilmajoen maalaismarkkinat takana.

Sää suosi ja väkeä oli liikkeellä ihan kohtuullisesti.

Todella paljon näin tuttuja kasvoja vuosien takaa, lapsuuden ystävän, opiskelutovereita, entisiä opettajia...

Nyt katseet on taas tulevissa tapahtumissa, Art&Design week Seinäjoella ensi kuussa ja Tampereen kädentaitomessut marraskuun puolivälissä.

Niistä enemmän myöhemmin.

Kettu-sarja on vienyt mennessään. Monotypioita on syntynyt urakalla ja joukossa myös yksi maalaus.

Kettu, Fox, akryyli paperille, kuva-ala n.20x24cm

Kettu, Fox, monotypia, 15x15cm

Tämä muistuttaa enemmän ilvestä....

Kettu, Fox, monotypia, 15x15cm

Paperinvalmistus tökkii... Olen yrittänyt työstää ruohopaperia mutta kuidut alkavat olla niin puisia ja karkeita että kaikesta työstä huolimatta lopputulos ei nyt ole ollut ihan sitä mitä etsin. Seuraavaksi ehkä teenkin massamaalausta.

Hollanteri on etsinnässä, Yhdysvalloista löysin hyvän mutta niin arvokas että saa toistaiseksi elää vain mun unelmissa... Olen kyllä pohtinut josko kävisin piirrustusten kera konepajalla. Luulen että kone olisi täysin mahdollista rakentaa tilauksesta. Jos joku tietää että Suomessa jollain olisi käytettyä hollanteria, vinkatkaa, olkaa kilttejä... =)

Jos joku monotypioista kiinnostaa niin lähetelkää sähköpostia

eli contact: niinakoon@gmail.com

Ihanaa syksyistä viikonloppua jokaiselle!

Loppuun vielä voimalause parin päivän takaa...

<3 NiinaKoo

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Näyttelytunnelmia

Ripustus ja onnistuneet avajaiset takana. Mennessä oli tunteet pinnassa, kun ajoin Virtain Perinnekylän ohi jouduin nieleskelemään kyyneleitä. Asuin Virroilla vuosituhannen vaihteessa ja sydän jäi niihin maisemiin. Vaikka pohjanmaalta olenkin, kaipaan edelleen valtavasti veden äärelle. Ehkäpä vielä joskus tulee tilaisuus asettua sinne suuntaan... Elämästä kun ei koskaan tiedä.

Yhteistyö Eilan kanssa sujuu kyllä niin sujuvasti, että välillä tuntuu että ajattelemme täysin samoja asioita toisistamme tietämättä. Toimittajakin käytti meistä nimitystä "sielun sisaret", allekirjoitan sen täysin. Ripustuskin sujui ihan itsestään, teokset vain löysivät paikkansa ja työ oli nopeasti tehty.

Oli jännä huomata että vaikka meillä on ihan eri tekniikka myös työskentelymme on muuttunut hyvin samankaltaiseksi. Eila maalaa akryylilla, uusimmissa töissä on hyvin voimakas pintastruktuuri. Minun töissäni pinta on myös pääosassa koska työstän eniten paperia ja kangasta. Myös aiheet joita käsittelemme ovat samankaltaisia, tunnetiloja, maisemia, välähdyksiä kokemuksistamme. Olimme myös tehneet täysin samasta aiheesta omat teoksemme. Eila oli maalannut isovanhempiensa hääkuvasta oman versionsa, minä olen olen piirtänyt ja maalannut omani isomummasta ja paapasta. Mun työ ei kyllä näyttelyyn ehtinyt, mutta aika erikoista on kyllä kuinka samankaltaista ajattelumme on. Tämä on kolmas yhteisnäyttelymme, ensi kesäksi suunnittelemme jo uutta.

Eila Pajula, akryyli

Eila Pajula, monotypioita

Viljamakasiini, Ruovesi

Eila kuvaa, ripustus saatu juuri valmiiksi

Niina Keltamäki, akryyli

Saako istua? Akryyli

Paperiteoksia, puurouhe, raparperi

Niinan ja Eilan teoksia, sekatekniikka, paperi, kangas, akryyli

Avajaisiin saapui ihan mukavasti ihmisiä vaikka ajankohta olikin arki-iltana. Aamupäivästä asti porukkaa kävi tutustumassa näyttelyyn. Kukkiakin saatiin ja ystäväni tytär, ihana Sanni, lauloi meille Päiväsäde ja menninkäinen-kappaleen jännityksestä huolimatta.

Nyt pari päivää keskityn vain lapsiin ja sitten alkaa taas ankara työskentely. Paljon uusia juttuja on vireillä, tämä kesä on tuonut tielleni täysin uusia, ihania mahdollisuuksia ja olen onnellinen ja kiitollinen.