Pohdintoja työstä

Olen ollut jo pidempään jumissa bloggaamisen kanssa. Juttuja ja kuvia olisi vaikka millä mitalla, mutta... Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä pitäisikö minun aloittaa toinenkin blogi kokonaan täysin uudelta pohjalta. Pitää tämä jakaakseni kaikkea mistä pidän, juttuja lapsista, ruuasta, luonnosta, yrityskäynneistä, käsitöistä jne. ja toiseen blogiin keskittää täysin mun "työminä" eli sinne taas jakaisin tapahtumat, projektit, työkuvat jne.
Kuuntelen mielelläni mitä te olette mieltä. Sana on vapaa. ♡
Pohdiskelu on siis johtanut hiljaiseloon blogin puolella. Ei tunnu luontevalta jakaa ensin vaikka ruokapostausta ja seuraavaksi kirjoittaa taiteesta. Siksi tämä mietiskely.
Nyt sitä taidetta kuitenkin tulee. Viimein tuli hetki että sain ystäväni Eila Pajulan kanssa rakentaa näyttelyn kotikulmilleni. Näyttelymme ovat aina sijoittuneet Pirkanmaalle ja tuli tarve saada töitä esille  tänne missä muutenkin elän ja työskentelen. Näyttelyn nimi muuttui loppuhetkillä koska hiljattain esillä ollut iso ryhmänäyttely oli lähes täsmälleen saman niminen. Soulsisters tuli lopulta näyttelyn nimeksi. Se kuvaa yhteistä kuljettua matkaa mutta myös tiivistä yhteyttämme. Käsittelemme usein samoja teemoja toisistamme tietämättä.
Näyttelyssä on esillä teoksia muutaman vuoden ajalta, Eilalta maalauksia, minulta grafiikan vedoksia, tekstiili- ja paperiteoksia. Paperin kanssa työskentely on haastavaa ja kiehtovaa, loputtomasti mahdollisuuksia kertoa tarinaa.
Lopuksi kuvakooste Taidehallilta ja avajaisista.
Aurinkoista kevättä, with LOVE ♡ Niina
P.S. Avajaisiin oli kunnia saada paljon lapsivieraita. Heitä kiehtoivat erityisesti salien puolella avautunut Triskele! näyttely, Kalle Nurmisen Demokratia-teosta tutkittiin pitkään ja hartaasti.

Hauraus, 2016, Niina keltamäki, pellavakuitu Fragility, 2016, Niina keltamäki, linen flax

Ihmisten kuoret, 2016, Niina Keltamäki Human shells, 2016, Niina Keltamäki

Näyttelytunnelmia

Ripustus ja onnistuneet avajaiset takana. Mennessä oli tunteet pinnassa, kun ajoin Virtain Perinnekylän ohi jouduin nieleskelemään kyyneleitä. Asuin Virroilla vuosituhannen vaihteessa ja sydän jäi niihin maisemiin. Vaikka pohjanmaalta olenkin, kaipaan edelleen valtavasti veden äärelle. Ehkäpä vielä joskus tulee tilaisuus asettua sinne suuntaan... Elämästä kun ei koskaan tiedä.

Yhteistyö Eilan kanssa sujuu kyllä niin sujuvasti, että välillä tuntuu että ajattelemme täysin samoja asioita toisistamme tietämättä. Toimittajakin käytti meistä nimitystä "sielun sisaret", allekirjoitan sen täysin. Ripustuskin sujui ihan itsestään, teokset vain löysivät paikkansa ja työ oli nopeasti tehty.

Oli jännä huomata että vaikka meillä on ihan eri tekniikka myös työskentelymme on muuttunut hyvin samankaltaiseksi. Eila maalaa akryylilla, uusimmissa töissä on hyvin voimakas pintastruktuuri. Minun töissäni pinta on myös pääosassa koska työstän eniten paperia ja kangasta. Myös aiheet joita käsittelemme ovat samankaltaisia, tunnetiloja, maisemia, välähdyksiä kokemuksistamme. Olimme myös tehneet täysin samasta aiheesta omat teoksemme. Eila oli maalannut isovanhempiensa hääkuvasta oman versionsa, minä olen olen piirtänyt ja maalannut omani isomummasta ja paapasta. Mun työ ei kyllä näyttelyyn ehtinyt, mutta aika erikoista on kyllä kuinka samankaltaista ajattelumme on. Tämä on kolmas yhteisnäyttelymme, ensi kesäksi suunnittelemme jo uutta.

Eila Pajula, akryyli

Eila Pajula, monotypioita

 Viljamakasiini, Ruovesi

Eila kuvaa, ripustus saatu juuri valmiiksi

Niina Keltamäki, akryyli

Saako istua? Akryyli

Paperiteoksia, puurouhe, raparperi

Niinan ja Eilan teoksia, sekatekniikka, paperi, kangas, akryyli

Avajaisiin saapui ihan mukavasti ihmisiä vaikka ajankohta olikin arki-iltana. Aamupäivästä asti porukkaa kävi tutustumassa näyttelyyn. Kukkiakin saatiin ja ystäväni tytär, ihana Sanni, lauloi meille Päiväsäde ja menninkäinen-kappaleen jännityksestä huolimatta. 

Nyt pari päivää keskityn vain lapsiin ja sitten alkaa taas ankara työskentely. Paljon uusia juttuja on vireillä, tämä kesä on tuonut tielleni täysin uusia, ihania mahdollisuuksia ja olen onnellinen ja kiitollinen.

Moderni huoneentaulu, Eila Pajula

Niina Keltamäki, akryyli

Tekstiili,sekatekniikka, Niina keltamäki

Eilan maalauspintaa

Eila ja kukkaset

Avajaistunnelmia

Kukkien asettelua

                      Näihin kuviin ja tunnelmiin, uutta kohti, NiinaK.

                  HAVINAA-taidenäyttely Niina Keltamäki ja Eila Pajula

                       Ruoveden VILJAMAKASIINISSA, Ruovedentie 5

                                              31.8.2014 asti

                               Avoinna joka päivä klo 11.00-18.00

                                           TERVETULOA!