Näytetään tekstit, joissa on tunniste kakku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kakku. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ensimmäinen hääpäivä 13.7.

Joko siitä on muka vuosi... Tarkoitushan oli alunperin aloittaa hääblogi, tavallaan muistikirja ja kuva/ideakokoelma kaikesta siitä mitä pyöri mielessä kun suunnittelimme omia häitämme. Tämä mun tietotekniikan vähäinen osaaminen kuitenkin sai minut toisiin ajatuksiin ja niinpä sitten vain innokkaasti lueskelin muita hääblogeja. Meillä oli kyllä niin selkeät toiveet alusta saakka ettei suuria suunnitelmia edes tarvittu. Tiesimme hääpäivän(mies oli päättänyt monta vuotta aiemmin)hyvissä ajoin ja vaikka kiirustakin oli niin kaikki järjestelyt oli loppujen lopuksi helppo hoitaa. 

Hyvä ruoka, rento tunnelma, paljon musiikkia, mukavaa yhdessäoloa ja mahdollisimman paljon itsetehtyä. Meillä oli pienen budjetin häät, mutta se ei lainkaan latistanut juhlatunnelmaa. Notaari vihki meidät juhlapaikalla, seremonian aikana Hymypoika makoili ja piilotteli mun mekon helmassa niin että pelkäsin puvun repeämistä ennen kuin saamme edes vihkimisen päätökseen saakka. Jopa siis itse seremonia meni ehkä enemmän huumorin puolelle... =)

Ruuasta ja tarjoilusta vastasi Pitopalvelu Alitar.(KLIK!) Ihan mahtava palvelu, voin lämpimästi suositella kenelle tahansa. Tarjalle suuri sydämellinen kiitos! <3
Hääkakun teki tuttavamme kakkuvelho Arto Tikkanen, suurkiitos myös hänelle! Juurikin meidän makuumme. Piste iin päälle oli Betty Boop-hahmo, jonka taituroi yksi kaasoistani. Rakastamme molemmat pin up-juttuja ja Betty on ollut suosikkihahmoni aina. 


Hääauto-Wedding car


Nyt jännittää... Waiting...

Isä saattamassa, Father and I

Hieman ennen H-hetkeä

Meillä oli suuri onni ja kunnia saada niin ihanat  apujoukot, ilman heitä päivämme ei olisi ollut niin täydellinen. Jokaisella oli oma tärkeä roolinsa. Eräs kaasoistani, Satu, hoiti kaikki kukka-asetelmat ja oli muutenkin erittäin suuressa roolissa. Mahdoton nainen tekemään töitä... Satu auttoi koristeluissa, tavarahankinnoissa, keittiöissä, iltapalalla, siivouksessa. Kiitollisuus on suuri.  
Kaasoja minulla oli kolme, jokaisella omat tärkeät hommansa. Bestmaneja oli kaksi. Kiitos kuuluu jokaiselle!

Sormuksilla on meille erityinen merkitys. Ne tehtiin tilauksesta tutun kultasepän toimesta. Tunnearvo on erittäin suuri, sillä sormukset teetettiin meidän omasta kullasta ja niissä on myös edesmenneiden äitini ja mummani kihla-ja vihkisormukset. Näin tuntuu että he ovat aina läsnä. Juha Koskela Design(KLIK!) on ystävämme yritys, kannattaa tutustua!

Viralliset hääkuvat kuvasi valokuvaaja Hannu Paju .(KLIK!) Niitä laitan tänne joskus myöhemmin. Nämä kuvat on ottanut kaasoni Taru Lehdontie.

Musiikista vastasi joukko ystäviä, sukulaisia ja tuttavia. Musiikista saimmekin nauttia lähes jokaisena hetkenä. Kun tulin vihkipaikalle, miehen serkku Ari lehdontie, soitti sähkökitaralla akustisen kauniin Sleepwalk-kappaleen. Ennen häätanssia saimme nauttia kun ystävämme Pete ja Ari esittivät meille Gene Vincentin kappaleen You belong to me.

Gene Vincent on mieheni ehdoton suosikki artisti. Hääkipaleeksikin valikoitui tietysti iki-ihana ja tunnelmallinen Unchained Melody. Päälle tanssittiin muutama kunnon nopea rockabilly-kappale ja illalla koko juhlakansaa tansitti THE STINGERS-rockabilly yhtye Seinäjoelta.

Päivä oli kaikin puolin ikimuistoinen. Aamun saakka viihdyttiin ja nautittiin... Muutama kuva vielä lopuksi. 
                          
LOVE IS ALL YOU NEED
















  

tiistai 20. toukokuuta 2014

Pakkotauko ja muutama muu asia

CARS-cake, McQueen
Meillä sanoi vanha nettitikku viime viikolla sopimuksen irti ja nyt eilen saapui postissa uusi reititin. Kaikki tietokone hommat on siis rästissä viikon ajalta. Onneksi tuota laitetta olikin helppo käyttää, mä en todellakaan nauti teknisistä laitteista... 

Viime lauantaina ois ollu lähialueella vaikka mitä kivaa tapahtumaa, kirppiksiä, Aurinkotalon talkoot, ravintolapäivää ym. Me oltiin kuitenkin jo päätetty juhlistaa meidän 3-vuotiasta pikkumiestä joten meillä oli ihan oma "ravintolapäivä". Koko päivä juhlittiin sukulaisten ja ystävien kanssa. Meillä on ainakin vielä vietetty synttäreitä ihan perinteiseen malliin. Ei ole ollut teemajuhlia tms. saas nähdä jos vanhempana lapsilla alkaa vaatimustaso kasvaa mutta ainakin vielä on ihan perusjutut kelvanneet.                                                     

3-vuotias Pikkumies

YY-KAA-KOO...

NYT!

Kaakku oli Hymypoijan suuri toive ja se piti EHDOTTOMASTI olla SALAMA! Autot-elokuva on poikasen lempparileffa. Kaakku oli meidän perheessä vasta toinen sokerimassalla päällystetty. Itse en pidä niin makeasta, mutta kiva niitä on opetella tekemään. Täytteenä oli mansikkamousse ja Salaman kuvan tein maalaamalla. Piposta katoin vähän mallia kun ei siihen hätään parempaakaan osunu silmiin... Mies teki täytteen ja ralliruudut. Ei tämäkään vielä ihan priimaa ollut, mutta pikkumies oli tyytyväinen ja ensimmäistä kertaa ikinä meillä meni kaakku lähes kokonaan. Sääkin onneksi suosi,  serkukset ja pikkuserkukset juoksentelivat pihalla ja pikkuneidit puhaltelivat saippuakuplia. Hymypoijan suurin haavekin toteutui... Nyt on koko Turtles-jengi kasassa ja niidenhän kanssa myös nukutaan.




PippuriPrinsessalla täytyy ehdottomasti olla kruunu kun juhlitaan. 
Pizzaa, broileri-pekonipiirakkaa, 
tomaattimozzarellapiirakkaa, 
päärynätoscapiirakkaa,
karkkia, sipsejä...


Uudet, rakkaat, tärkeät...

MutanttininjaTurtles hahmot

Ihana, rakas Hymypoika 3-vuotias


Luonnon näytelmä

Muutama muukin on ehkä huomannut että luonto on viime aikoina todellakin näyttänyt voimansa. Täällä seikkaili äitienpäivä viikonloppuna City-karhu ja sitten eilen... Meillä oli kyllä aika jännä ilta täällä. Ensin nautittiin helteestä kunnes ilma muuttui kuin taikaiskusta. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, taivas muuttui tosi tummaksi ja painostavaksi. Muutamassa sekunnissa alkoi tuulla niin lujaa että olin ihan varma että nousee jonkinlainen tornado. Hiekka pöllysi ja hetken päästä kuului melkoinen rysähdys... Naapurin tontin rajalta napsahti suuri mänty poikki meidän pihalle. Niin kuin tulitikku napsahti poikki. Onneksi me oltiin hiukan aiemmin tultu lasten kanssa sisälle, onneksi myös meidän talo oli vähän kauempana. Nuo myrskyt on viime aikoina olleet niin rajuja että on ilmeisesti pakko kaataa vanhat puut pois tontin rajoilta. Tällä kylällä monessa talossa niin on jo tehty koska parin vuoden aikana puita on kaatunu tasaiseen tahtiin. Ukkonen jylisi loppuillan ja lapset sekä kissa olivat aika tolaltaan. Vaikuttava esitys joka tapauksessa ja kyllä taas huomasi kuinka voimakas luonto onkaan.



Tälläistä tällä kertaa. Nyt on taas ihana auringon paiste ja tuntuu jo ihan kesältä. Jos lämmin sää jatkuu, minä voin siirtää pian paperitehtaan pihalle.

Aurinkoisia, lämpöisiä päiviä
toivottelee, NiinaK.